Ihana ohje ainakin mun mielestä antaa omalle lapselleen kun tämä saa vanhempiensa rakkauden sinetit pidettäväksi tallessa sille naiselle jota rakastaa
Osalle voi olla ehkä yllättävintä meidän kohdalla se että me ollaan niin kauan tunnettu ja rakastettu toisiamme ja silti kumpikin on tahoillaa ennen toista tehnyt huonoja siirtoja mutta niistä oppii ja joskus kipeimmän kautta liikaakin.
Mulla on useamman kerran tänä vuonna tullut tunne että mitä kauemmin oon nyt ollut yhdessä hänen kanssaan sitä paremmalle mun elämä tuntuu! Yksinään ei ole oikeasti kenenkään hyvä tätä maailmaa yrittää pitää kasassa.
Eilen kyllä törmäsin siihen tyhmimpään kysymykseen mitä ihminen voi kysyä.
"Olikos se sun mies serbi? ja kai tiedät niiden teoista Bosnian sodassa ja Kosovossa?"
Siinä sitten alat selittää sille ihmiselle sen kaiken mitä tiedät verilöylyistä ja asioista mitkä ovat johtaneet asioista toiseen.Tuntu oikeesti että se ihminen ei edes halunnut ymmärtää että maailmassa on kaikki ei oo nii yksinkertaista näissä Balkanin sodissa ja puolueettomasti ja sokeasti Suomessakin ihmiset uskoo vain enemmän valtamediaa.. se siitä
Jokseenkin kyllästyttä että ihmiset on niin ennakkoluuloisia asioiden suhteen ja ihmisten.
Toki oli mullakin omat ennakkoluulot herran suhteen ennekuin me alettii tuntea toisemme.
Se että me alettiin opiskeluaikana pyöriä hyvin paljon toistemme kanssa välillä enemmä ja välillä vähemmän.Kaikki oletti että me seurusteltiin silloin jo, ehkä me seukattiinkin ei ikinä kyllä ikinä kuulemma mun miehen mukaan olla oltu ilman parisuhdetta yhdessä :D
Käyhän se niinkin toki.Kuitenkin se oli vaikeinta kun yhtenä päivänä en enää kuullutkaan hänen ääntään eikä häntä näkynyt.Voin sanoa että itketti ihan liikaa.Ja mä olin varma että se oli siinä meidän tarinan loppu.Sitten yhtenä iltana kun avasin windows live messengerin tuli hän sinne minulle saman tien kirjoittamaan. Voin sanoa että kyllä se vähän helpotti kun sai toisen kanssa jutella ja kysyä.
Sit se lupas mulle että me ollaan aina yhdessä tavalla tai toisella koko elämä.
Vuodet vieri ja pidetttiin yhtä ja mä sain siinä välissä tytönki.
Silloin mä pitkästä aikaa ajattelin että mä haluan hänet ja katsoa tulisko meistä jotain.
No siinä meni sitte 4,5v että uskalsin ottaa askeleen menneisyteen ja kohdata.
Se kannatti ja me ollaan nyt onnellinen perhe
Volim te Moje Zlato <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti