Systeemit pyörii ihan kivasti. Oleskelulupa tuli ja saatiin. Siitä lähtien meillä on kummallakin ollut parempi mieli ja se että murunen saa laillisesti tehdä töitä on sekin aina plussaa.
Itse vaihdoin työpaikkaa ja se oli enemm kuin hyvä päätös omalla kohdalla :) vaihdoin valtiolle kaupungille hommiin. voin sanoa että kyllä se mieltä lämmittää että on hyvä työpaikka.
Mies paiskii pitkiä päiviä omassa duunissa mutta kuulemma ihan ok toi aivot narikkaan työ.
taas me muutetaan nyt vähän pienempää kun nykyisen asunnon haltija halus heittää meidät ulos täältä ja syy ei ole vieläkää selvinnyt mulle että miksi helve..
On tullut kesällä oltua 7viikkoa pois suomen kuvioista ja oltiin serbiassa (yllätys) ja käytiin ympäriinsä siellä reissaillen vähä siell ja tääl.
Kaikki vuodet ajat on omalla tavallaan kauniita mutta minä pidän silti vain keväästä,kesästä ja syksystä.
Talvi mä en siedä sitä lunta ja kylmyyttä yhtään enkä kyllä osaa sanoa syytä sille miksi.
Mutta niin se on.
Ajatukset siintää jo tulevassa ja siinä kun sanomme tahdon.
Niin hassua kuinka meillä oli pitkän aikaa aika jolloin etsimme elämäämme erilaisia asioita ja toisiamme ja kuinka se elämä toi meidät jälleen yhteen ja tuntui sille ettei meillä olis ollutkaan koko erossa oloa näiden vuosien aikana.
Niin paljon se opetti kummallekin nämä vuodet elämästä ja siitä mitä elämä voi raadollisuudessaan olla ja miten se voi olla samalla aivan täydellistä.
Se päivä kun päätimme palata yhteen oli yksi syksyinen ilta kun juttelimme asioista ja mietimme mitä me kumpikin halutaan tältä elämältä.
Hän teki minulle selväksi että ei osaa enää olla minusta erossa päivääkään ellei ole mikään pakko.
Tunnustan en minäkään osannut olla hänestä erossa kunnolla näiden vuosien aikana kun ottaa huomioon mikä menneisyys meillä on takana yhdessä ja mikä aika oli ettemme olleet yhdessä ja mitä niiden vuosien saatossa on sattunut kummallekin.
Meillä on ollut tahoillamme aika lailla hakuammuntaa nämä vuodet kun on mietitty miten sanoa toiselle se että haluun olla sun.
" Sä pyysit multa mun kättä,
Sen oitis mä lupasin Mut parasta on varmaan varoittaa Sä saat paljon muutakin.
Saat myös mun heikon selkäni Ja itsepäisen pään Mun jyrkät mielipiteeni Niin et pääse kyllästymään.
Tahdon, sä sanot, Sut tahdon, et epäröi. Tahdot siis tällaisen Näin ristiriitaisen Naisen sun maailmaasi.
Tahdon, tän miehen Mä tahdon, en epäröi. Tahdon tän tällaisen Näin rakastavaisen Miehen mun maailmaani. Se maailma alkaa nyt.
Sä pyysit multa mun seuraa Sen mieluusti lupasin Mut parasta on varmaan varoittaa Sä saat paljon muutakin.
Saat myös mun oudot ystävät, Perheen, exät ja työn Kirjavan historiani Ja sen yhdessä valvotun yön.
Tahdon, sä sanot, Sut tahdon, et epäröi. Tahdot siis tällaisen Näin ristiriitaisen Miehen sun maailmaasi.
Tahdon, tän naisen Mä tahdon, en epäröi. Tahdon tän tällaisen Näin rakastavaisen Naisen mun maailmaani. Se maailma alkaa nyt.
Tahdon, sä sanot, Sut tahdon, et epäröi. Tahdot siis tälläisen Näin ristiriitaisen Naisen sun maailmaasi
Tahdon, tän miehen, Mä tahdon, en epäröi. Tahdon siis tälläisen Näin rakastavaisen Miehen mun maailmaani. Se maailma alkaa nyt. "
" Mä olin kuin pelkkää ilmaa,
havinaa sälekaihdinten,
kun hän pakkasi vaatteitansa
ja häipyi vaieten
Ja kun pyysin syytä,
edes lausetta kahta vaan
En milloinkaan mä saanut - järkytykseeni sanaakaan
Mutta sä et ole sellainen
Et ole, hän
Turhaan sua pelkään
Ja turhaan jännitän
Sä olet mulle enemmän,
kuin annan ymmärtää
Minä pyydän - ole siinä, siihen jää
Sä olet mulle enemmän,
kuin osaan paljastaa
Ja mä toivon,
niin mä toivon, et jaksaisit odottaa
Mä olinko tyhmänrohkee
uskoessani rakkauteen
Yhä mietin ja hänen vuokseen
Mä säikyn edelleen
Lämmin kosketukses, niin jo syvältä tuntuukin
Lähemmäksi en päästä,
vaikka lähelle tahtoisin
Tiedän ettet ole sellainen
Et ole hän
Turhaan sua pelkään
Ja turhaan jännitän
Sä olet mulle enemmän,
kuin annan ymmärtää
Minä pyydän - ole siinä, siihen jää
Sä olit mulle enemmän, kuin osaan paljastaa
Ja mä toivon,
niin mä toivon - et jaksaisit odottaa
Että menneisyydestäni selvää teen,
että pyyhkäisen pois eilisen
ja nään taas huomisen
Sä olet mulle enemmä,
kuin annan ymmärtää
Mä pyydän, ole siinä, siihen jää
Sä olet mulle enemmän kuin osaan paljastaa,
ja mä toivon, niin mä toivon et jaksaisit odottaa "
Sanoin tahdon hänen kosintaaan kun kysyi mennäänkö kihloihin.Kannettavaksi sain anoppini sormukset jotka isänsä ja äitinsä olivat hänelle aikanaan antaneet ja sanoneet "Anna nämä sille naiselle jota rakastat sydämesi pohjasta".
Ihana ohje ainakin mun mielestä antaa omalle lapselleen kun tämä saa vanhempiensa rakkauden sinetit pidettäväksi tallessa sille naiselle jota rakastaa
Osalle voi olla ehkä yllättävintä meidän kohdalla se että me ollaan niin kauan tunnettu ja rakastettu toisiamme ja silti kumpikin on tahoillaa ennen toista tehnyt huonoja siirtoja mutta niistä oppii ja joskus kipeimmän kautta liikaakin.
Mulla on useamman kerran tänä vuonna tullut tunne että mitä kauemmin oon nyt ollut yhdessä hänen kanssaan sitä paremmalle mun elämä tuntuu! Yksinään ei ole oikeasti kenenkään hyvä tätä maailmaa yrittää pitää kasassa.
Eilen kyllä törmäsin siihen tyhmimpään kysymykseen mitä ihminen voi kysyä.
"Olikos se sun mies serbi? ja kai tiedät niiden teoista Bosnian sodassa ja Kosovossa?"
Siinä sitten alat selittää sille ihmiselle sen kaiken mitä tiedät verilöylyistä ja asioista mitkä ovat johtaneet asioista toiseen.Tuntu oikeesti että se ihminen ei edes halunnut ymmärtää että maailmassa on kaikki ei oo nii yksinkertaista näissä Balkanin sodissa ja puolueettomasti ja sokeasti Suomessakin ihmiset uskoo vain enemmän valtamediaa.. se siitä
Jokseenkin kyllästyttä että ihmiset on niin ennakkoluuloisia asioiden suhteen ja ihmisten.
Toki oli mullakin omat ennakkoluulot herran suhteen ennekuin me alettii tuntea toisemme.
Se että me alettiin opiskeluaikana pyöriä hyvin paljon toistemme kanssa välillä enemmä ja välillä vähemmän.Kaikki oletti että me seurusteltiin silloin jo, ehkä me seukattiinkin ei ikinä kyllä ikinä kuulemma mun miehen mukaan olla oltu ilman parisuhdetta yhdessä :D
Käyhän se niinkin toki.Kuitenkin se oli vaikeinta kun yhtenä päivänä en enää kuullutkaan hänen ääntään eikä häntä näkynyt.Voin sanoa että itketti ihan liikaa.Ja mä olin varma että se oli siinä meidän tarinan loppu.Sitten yhtenä iltana kun avasin windows live messengerin tuli hän sinne minulle saman tien kirjoittamaan. Voin sanoa että kyllä se vähän helpotti kun sai toisen kanssa jutella ja kysyä.
Sit se lupas mulle että me ollaan aina yhdessä tavalla tai toisella koko elämä.
Vuodet vieri ja pidetttiin yhtä ja mä sain siinä välissä tytönki.
Silloin mä pitkästä aikaa ajattelin että mä haluan hänet ja katsoa tulisko meistä jotain.
No siinä meni sitte 4,5v että uskalsin ottaa askeleen menneisyteen ja kohdata.
Se kannatti ja me ollaan nyt onnellinen perhe
Volim te Moje Zlato <3
Näin viikonlopun alla sitä aina alkaa ladata automaattisesti odotuksia viikonlopusta ja siitä mitä tuleman pitää..Niin mekin jo eilen vähä alettiin suunnitella meidän tulevaa laatuaika viikonloppua :)
Ihanaa kaikkea ollaan ajateltu mitä voidaan tehdä perheenä jos vaan säät pysyy myötämielisenä meidän suunnitelmille :) Yleensä ei tuu Suomessa ladattua oikein minkäänlaisia odotuksia viikonlopun suhteen kun tietää millä normaalilla kaavalla ne aina menee sielä päin mutta täällä kun nyt on oltu kolmisin jo viikko on se silloin kaikki paljon helpompaa ja kaikki on paljon kivempaa yhdessä miettiä.
Eilen puhuttiin myös tuon rakkaimman kanssa siitä miten me ollaan yhdessä rohkeampia kuin yksin tekemään mitään maata mullistavia päätöksiä.
Eilen se muru sitten tiputti pommin ja sano että jättää firman vähemmälle että voi keskittyä meihin ja siihen että me asutaan perheenä nyt eikä se työ kuulu aina olla pääasia joten kuulemma on aika priorisoida asiat tärkeysjärjestykseen .
Itse oon aina ollut sitä mieltä ennen lapsia että ura ja suhde on ne asiat mitkä on mulle asioina numero yksi ja sen jälkeen tulee vasta kaikki muu. Niin se oli tuolla mun rakkaimmallakin pitkän aikaa kunnes yksi päivä muutti kaiken ja se oli oikeastaan yks parhaimmista asioista mitä meille elämä onn tarjonnut.
Siitä tuonempana.kaiken kaikkiaan olen elämässä aina liikaa miettinyt mitä muut ajattelee ja näin. mutta on sitten myöhemmin tajusin ettei sitä aina mee niinkuin ajattelis tää elämä.
Mutta hyviä asioita on kyllä eron jälkeen elämässä tullut nykyisen elämäntilanteen kanssa.
"Rakasta minua niinkuin et olisi koskaan ennen rakastanut ketään" on meidän suhteen motto ja se on kyllä hyvin pätevä ilmaisu meistä.
Kukaan ei kuitenkaan ehkä oo niin usein tullut ajatelleeksi että meidän suhde lähti hyvin kauan aikaa sitten matkaan ja se on ollut yksi kantava voima meillä kummallakin tässä elämässä.
Kumpikin on tehny omat virheensä ja kumpikin tietää tarkalleen että virheistä on tullut opittua paljonkin. Mikään ei kuitenkaan muuta sitä että me ollaan kaikki nämä vuodet rakastettu toisiamme ja eletty siinä että vielä joskus me ollaan kunnolla perhe ja tehdään kaikki mitä kuuluu perheeseen.
Niin se aika kuluu kuin siivillä vaan..
Heinäkuun loppua eletään ja naistenviikkoa .
Täällä päin maailmaa se naistenviikko ainaki on ollut säiden suhteen todella hyvä sitten perjantain.
On aurinkoa piisanut ja lämpöä niin meidän välillä kuin pikkuneidillekin.
Eilen juttelin sukulaisen vaimon kanssa ja oli hauska huomata miten samanlaiisia ajatuksia meillä oli asioista ja elämästä yleensäkin.Kiitos siis M.P näistä päivän kannustavista sanoista.
Milizka tuo meidän rakas karvavauva otti Mimmin yhtä hyvin vastaan kuin appivaarikin.
En hetkeäkään epäröinyt etteikö meilä alkaisi myös tällä saralla hyvin tää perhe-elämä.
Se vaan että herra sanoi mulle että nyt on perhe koossa ja kaikilla on hyvä olla:)
Epäilemättä hän on huomannut kenties sen että eräs on kietonut hänet pikkusormensa ympärille :)
Olen päättänyt olla välittämättä siitä mitä muut ajattelee meistä perheenä ja mun mielestä on turha lähteä spekuloimaan kenenkään meidän suhdetta ja asioita.
Me ollaan onnellisin perhe suomessa mitä mä tiedän nykyään ja onnellisuus lähtee aina ensimmäisenä siitä että sun on hyvä olla niin sen myötä sä pystyt täyttämään sun rakkaimman myös näillä positivisilla ajatuksilla enemmin kuin negativiisilla.
Se että liian usein kuulee täällä että suomalaiset on niin negatiivisia tiettyjen asioiden suhteen ja se että valitettavasti myös tiedetään että suomessa on paljon rasismia.Rasisimi on mun mielestä sairaus.
Kysynpä vaan että mitä se on meiltä pois että suomessa asuu muitakin kuin suomalaisia!?
Minä itse oon saanut lapsena suvaitsevan kasvatuksen ja on opetettu että on muitakin kuin meitä finsk-kansaa.
On rikkaus saada olla yhdessä ainakin tämän oman miehen kanssa ja olla hänenkin ystävien kanssaan hyvä ystävä ja Martsa sai jo tiistaina ekan ystävän täällä iskän kautta :)
Pienillä asioilla saa lapsensa tuntemaan onnen hetkiä ja yksi niistä on että saa uusia ystäviä :)
Itselle oli eilen maailman ihanin tunne kun istutaan murun kanssa portailla ja se otti mua kädestä kiinni ja sanoi
"Minun on niin hyvä olla sinun kanssasi. Ja vielä parempaa on vielä tulossa"
Ja siihe pitkä päälle pitkä rakkaudella maustettu suudelma 💗💗💗💗
Tuo kuva kuin eilisillalta.Muru sai Martsan nukkumaan niin helposti.
Mun sydän vain aina heittää kolmen kertaisen voltin kun kun Iskä sanoo hänelle "Kultaseni"
kun puhuvat keskenään.
Minulle on ollut jotenkin niin luontevaa se että meillä käytetään näitä hellyyttelynimiä aina kun ollaan yhdessä.Toki muutenkin me kaksi käytämme aina niitä ilmaisuja.
Yhteinen elämä
